Kai se oli mustarastas,
joka puhui minulle.
Lintu ainakin, kevään lintu,
jolla oli paljon asiaa.
Se sanoi ihanasti:
Pysähdy.
Kuuntele.
Pane puut hitaasti pesään.
Reuhtominen ei auta.
Tottelin.
Istuin kauan pölkyn päällä
ja kuulin linnun toisen laulun.