Hianon hajusta kakkoo

Isä sano: ”Tytyä kans täytyy”.

Piti tytyä siihe,
että naapurisa juatiin maitoo
ja meijän kotona joppia,
että naapurisa oli
vehnästä tehtyy valkosta,
hianon näköstä ja hajusta kakkoo,

ja meitillä vaan ohrasta leivottua,
kuivaa, lyhkästä ja harmaata.

Ohranen juuttu kurkkuu,
varsinkin ku ei saatu voirella
kakosta rintaa vasten leikatun
pytkyn päälle voita.

Piti syärä ilma,
taikka joskus kyä annettiin
Paasivaaran markariiniä,
joka autto hiukan,
mutta ei paljo.

Markariinistä oli löytyny jossain
kissanraato ja se raato haisi
meitinkin markariinisä pitkää.

Tää voileipäjuttu oli kyä paha.
Inkeri ei varmaan käsittäny,
kuinka paljon mää halusin sen
valkosia eväsleipiä,
kuinka kateus tuntu joka suupalasa,

ihan jokasesa.

Kategoria(t): Katteuren aiheita. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *