Minä en tiedä, mikä minua on vaivannut, kun olen aina järjestänyt kaikenlaisia tapaamisia ja tapahtumia. Olisihan voinut elää niin, että olisi vain kulkenut toisten järjestämissä jutuissa tai olla lotkotella kotona kaikessa rauhassa. Pakosta en ole niitä tapahtumia tehnyt. Ja täytyy aina muistaa, että minulla on ollut hyvät taustajoukot tukena. Tässä leirissä Outi, joka on jaksanut olla mukana niin maalaamassa kuin ruoan tekemisessä ja muissa järjestelyissä. Varmaan Veikkokin, ainakin osittain. Epäilen, että hän on ollut töissään. Esa on ollut jo rivakka nuori. Ihan varmasti hänkin on auttanut aina tarpeen tullen. Timo on hoitanut seurustelun tärkeää tehtävää.
On ollut ihanaa vastaanottaa vieraita kotiin tai niin kuin myöhemmin työssäni kymmenkuntatuhatta, tai enemmän, vieraita Lähetysjuhlille. Kouluissa järjestin aina ylimääräisiäkin tapahtumia, mutta nyt, kesällä 1988, olen kutsunut serkuksia taideleirille. Varmaan olen halunnut, että serkut oppisivat tuntemaan toisiaan, mutta olen minä heitä itsekin halunnut tavata. Lisäksi olen pienenä piristeenä halunnut näyttää, kuinka kivaa taiteen tekeminen on ja miten taitavia he ovat, jos tekeminen on ollut kivaa.
Minun tehtäväni on loppujen lopuksi jäänyt vähiin. Lapset ovat olleet niin omatoimisia. Ruokailu. Maalausvälineet ja maalauspaikat. Yöpyminen. Ja sinne ovat solahtaneet kaikki. Ehkä jollekulle on tullut ikävä illalla, sitten vain peittelemään.
Sää näyttää olleen hieno. Tässä kuvakimara. Olkaapa hyvät. Voitte kopioida itsellenne, jos haluatte.
Nämä seuraavat kolme kuvaa ovat myöhemmästä kesästä. Kukista tunnistaa.
***
Tykkään, kun luet tekstejäni. Muistot elämästäni ja elämäni käännekohdista ovat muistoja minun näkökulmastani. Jos haluat lisätä jotakin kirjoituksiini tai vastata kysymyksiini tai korjata hatarasti muistamiani asioita, otan viestisi mielelläni vastaan osoitteessa: irja.aroheinila@gmail.com. Myös Face-sivuilleni voi kirjoittaa ja kommentoida. Jos haluat liittyä WhatsApp-ryhmään, jossa ilmoitan uuden kirjoituksen syntymästä, anna WhatsApp-numerosi.