217. Madekeitto Kuivalahden rukoushuoneellla ja muuta elämää

Lähetyssihteeri Irja sitten yrittää olla Eurajoen seurakunnassa kaikessa mukana, jotta saadaan muutosta ja kaikenlaista kehitystä aikaan esim. Artboxin luvussa nro 214 Uusitalon esittelemissä asioissa. On vaikeaa. Minun on todella hankala liittyä valmiisiin ryhmiin. Oman kokemukseni kautta ymmärrän hyvin, ettei pitkään toimineisiin piireihin noin vain mennä. Ei mennä, vaikka minulla on ”asema” eli lähetyssihteerin tehtävä.

Madekeitto itsessään on minulle aivan uusi asia.

Tapahtuman onnistumiseksi on tehty paljon työtä. Opetan kerhossa koululaisille madekeittolounasta varten lauluja ja runoja. Olen iloinen oppilaideni puolesta, he haluavat oppia ja siksi ”oikein opetin, en antanut vain laulaa ja lausua. Siinä on suuri ero.”

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on madekeitto-kuivalahti-1988.png

Suurimman työn lounaan onnistumiseksi tekivät talkoolaiset: kalastajat, viljelijät ja lopulta naiset, jotka jalostivat tuotteet muiden nautittaviksi. En ollut koskaan elämässäni edes nähnyt madetta. Siksi kiinnosti kuvata naisten puuhia.

Kuivalahden rukoushuone pullistelee osallistujista ja keitto käy hyvin kaupaksi. Mikä ettei, hyväähän se. Oppilaat saavat paljon kiitosta esiintymisestään ja minä olen heistä tavattoman ylpeä.

Keniassa iloitaan Moniankuun valmistuneesta kirkosta.

Seuraamme Kenian uutisia Sanansaattajasta ja yksityisistä kirjeistä. Liitän tähän veljeni Aatoksen viimeisimpiin kuuluvan kirjoituksen Kenian työalan esimiehen roolista katsottuna.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on aatos-maalis-88-2-1024x1001.png

Paloja muistiinpanoistani helmi-maaliskuulta 1988

Lähetyssihteerin tehtävässäni tapaan myös yläasteen opettajia. Jonakin päivänä yksi opettaja pyytää minut lukemaan jostakin kirkossa järjestetystä konsertista kirjoitetut raportit. Erään tytön kertomus on mielestäni paras. Hän ei ollut jaksanut kuunnella, vaan oli ajatellut omia ajatuksiaan. Viimeisessä laulussa oli ollut niin hyvät sanat, että hänen oli ollut pakko sulkea korvat, ettei olisi alkanut itkeä. Elämä oli hänen mielestään vaikeaa, eikä hän oikein osannut itkeä kuin ruumiillisen kivun vuoksi.

Kaikki muut pitivät konsertista ja olivat tosi tarkasti kuunnelleet. Hienoja juttuja ne olivat, mutta tunsin sympatiaa vain tuota kovistyttöä kohtaan. Itse asiassa tahtoisin tutustua häneen, kirjoitan vihkooni. Luulen saavani joskus siihen tilaisuuden. (En ole saanut, luulisin.) Opettaja ei pitänyt hänen kertomuksestaan, mutta minä ”pidin pääni” ja näytin hänelle kertomuksen paljastavat ja herkät kohdat. Kyllä hän nyökytteli päätään, se opettaja.

*

Timo on puhunut, miten koulussa hänen opettajansa Rikantilan koulussa ei vaadi kaikilta samaa. Hän oli ”keksinyt sen systeemin”. ”Jos joku on alajärkinen, ei siltä voi vaatia niin paljon kuin muilta.” Joku poika oli heittänyt Timon housut suihkuun. Timo oli joutunut olemaan päivän märillä housuilla ja tulemaan kotiin niillä samoilla. Tammikuussa. Paheksun opettajan kyvyttömyyttä hoitaa asia.

*

”Jaana, opettajakaverini sanoi aamuhartaudesta, jossa en ollut, että se oli ollut ihan typerää ja tyhjän tuntuista ilman minua. Tuntui, kuulemma, kuin kukaan ei olisi osannut yhtään mitään. Tietenkin olin todella iloinen, kun kuulin tämän. Olen tarpeellinen koulussakin, en vain kotona.”

*

Outi tuo piirustuksiaan kotiin. Katselen niitä lumoutuneena. Opettaja on kirjoittanut, että niissä on ideaa. Riemuitsen, sillä tuota olen yrittänyt opettaa heille.

*

Kuivalahdella olen jaksanut puuhata ja leikkiä lasten kanssa ja halata heitä paljon. Ruokasaliin mennään ulkokautta. Kun palaamme takaisin, oppilaat varaavat kätemme ja niin juoksemme ruokalasta pääovelle käsi kädessä rallatellen kuinka kivaa on, rallallaa, rallallaa.

Kehun opettajakaveriani Jaanaa melkein joka sivulla. Hän on niin mukava, niin mukava. Hänellä on ihanan väristä huulipunaa ja kaunis silmämeikki. Hänellä on myös uusi musta auto. Siinä ikkunatkin avautuvat painalluksella, avaimessa on valo ja kaikki ovet menevät kiinni yhdellä avaimen käännöllä. Uusia ihmeellisyyksiä. Ja tietenkin TV siinä on myös, siinä kojelaudassa. Nauramme autolle ja minä kehun Jaanan huumorintajua. Mutta meitä pidetään liian kevytmielisinä.

***

Tykkään, kun luet tekstejäni. Muistot elämästäni ja elämäni käännekohdista ovat muistoja minun näkökulmastani. Jos haluat lisätä jotakin kirjoituksiini tai vastata kysymyksiini tai korjata hatarasti muistamiani asioita, otan viestisi mielelläni vastaan osoitteessa: irja.aroheinila@gmail.com. Myös Face-sivuilleni voi kirjoittaa ja kommentoida. Jos haluat liittyä WhatsApp-ryhmään, jossa ilmoitan uuden kirjoituksen syntymästä, anna WhatsApp-numerosi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.