Pehmeiden luiden omistaja kertoo

Pieni poika sanoo: ”Vanhojen ihmisten luut on pehmeitä. Ne on kuin oikein pehmeä tyyny.” Siihen vähän isompi poika: ”Olet tainnut olla mummun kainalossa.” Ja toden totta, pieni on nukkunut vaikka kuinka monta yötä vieressäni. Ja isompi: siinä hänkin on uinunut aikanaan. Nyt tohtii enää harvoin. Ihan vähän aikaa tulee vielä, mutta sitten potkurivarsa hyppii jo omille laitumille kovien luiden äärelle. Niin määrää itse elämä.

Kategoria(t): Ajatelmia arjessa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.