Ihailen (numero kaksi)

Astuin sisään pirttiin.

Pikkuruiset pojat pyllistelivät lattialla
kangastilkkujen äärellä siveltimet kädessä.
He maalasivat kankaalle kuvioita,
oikeilla väreillä, oikeita kuvioita.

Poikien äiti maalasi pöydällä ikkunaverhoja.
Kaikki olivat hyvin keskittyneitä työhön.

Tuskin hengitin. Katsoin vain ja ihailin.

Sitten äiti: ”Pojat tahtoo tehhä aina sammaa ko määki.
Annan niitten tehhä.”

Siunattu äiti.
Siunatut pojat.

Kategoria(t): Ajatelmia arjessa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.