99. Kuvakooste 1980 lopusta huhtikuuhun 1981

Edellä olen kirjoittanut, että Eurajoella oli vähän väkeä. Ei nyt niin kovin vähän kuitenkaan kuvan mukaan.
Mummu, pappa, Laimi ja Vesa
Alajärven seurakunnan nimikkolähetteinä

Komee ystävä tää iso äiti on, sanoi Timo takkatulen ääressä 19.10.1980, kun istuimme sylikkäin Malmin kodissa.
Irja ja Veikko siinä toivekkaina.
Paljon iloa tuonut taiteilija.
Näitä on tankattu. Oli todella hankalaa muistaa, mihin luokkaan sana kuuluu ja vääntää sitten kaikki tunnukset oikeaan muotoon. Englannin of alkoi tuntua kovin helpolta swahilin wa, cha, wya, ya, la ja niin edelleen kanssa.
Tapio ja Sirkka kuula – hengenpelastajamme. Olemme todella kiitollisia heille. Opimme paljon. Näimme paljon. Nautimme paljon. Saimme kokea suurta rakkautta.
Sirkka Kuula ja Tuuli Tamminen
Tulisimmeko asumaan tällaisissa maisemissa?
Termiittikeko ryhmämme takana.
Opimme tuntemaan eläimiä. Safarimuurahaiset vaelsivat juuri sinne minne halusivat. Kerran oli roskis pullollaan niitä.
Niin no, nämä myös. Kysyin Ainolta, kun lapsemme oikein möyrivät puskissa, miten hän hallitsee pelkonsa tämän eläimen suhteen. Ainon vastaus jotenkin rauhoitti mieleni. Emme voi estää lapsia leikkimästä. Täytyy vaan jättää Jumalan kämmenille.
Ihmeellisen soodajärven kuvia. Margariinipurkin reunassa rasva alkoi kiehua, oli niin kuuma. Lähteissä yritimme keittää kananmunia. Olisi tarvittu vähän enemmän aikaa, varmasti olisivat kypsyneet. Me otimme kuumia kylpyjä. Kiehtovaa. Kestimme ihon pinnalle jääneen soodan urheasti.
Pysähdyspaikalla kuotojalinnun pesiä ja paikallista nautakarjaa, seebuja.
Saimme tehdä matkan Matongoon, jota oli alettu ehdotella meille asuinpaikaksi. Ylimmäinen kuva Kisumusta, keskellä Matongon yläaseman taloja ja alinna safarirallikuva, mistä lie otettu, ei ainakaan Matongolta näytä, ehkä matkan varrelta.
Flamingoja. Naivashassa oli joskus kyllä paljon enemmänkin niitä. Vaaleanpunaisenaan.
Kirjoitin edellisissä luvuissa, miten haikeaa on katsella saamiamme posteja. Niin monet ovat kuolleet. Niin kaukana tällainen muistamisen kulttuuri.
Lapset piirsivät paljon. Esan piirustusvihosta Kilbi.
Mummu on matkalla Kultaisen iän kerhoon. Laimi jää Mäntyniemeen.
Tyttökuoro laulaa innoissaan kerholaulujen lisäksi paljon muita lauluja.
Ja sitten tulee Tuula Sääksi, istuu sängyn reunalle ja kertoo meille järkyttävän uutisen. Saamme myös sähköisen viestin paperilla.
Muistotilaisuus kotona Toivelassa.
Kun näin ensimmäisen kerran tämän kuvan, olin sekaisin kuin olla voi, sillä minusta näytti, että siinähän tuo mummu istuu, että tämä ei voi olla hautajaisista. Leilan vieressä siinä istuu Salme Mäki, entinen Kotiranta, Toive-mummun sisko. Edessä vasemmalla istuu veli Risto Kotiranta.
Einari Räty puhuu.
Kihlakuva. Pitkä liitto on päättynyt.
Aatos on jo töissä
Meilläkin arki jatkuu. On hankittava kielipääoman lisäksi kaikenlaista.
Syntymäpäivää ei vaadita paikalliseen ajokorttiin, koska läheskään kaikilla ei ole sellaista. Riittää, että olen yli 18.
Elämä jatkuu ja on toiveikas myös Illossa. Tässä hentoinen Ulla-emäntä oikein muhkeana, toivon symbolina. Saamme kaikissa oman väen kirjeissä tietoa hänestä, sillä kaikki ovat tohkeissaan kaksosista.
Matongo alkaa väikkyä mielessä. Tällaista siellä olisi. Asuisimme varmaan lähellä tätä kirkkoa.
Kirkon pääovi. Matongon luterilainen kirkko.
Kellotapuli
Matongon secondary school ja kirkkopiha. Veikko alkaisi työnsä täällä vesiprojektissa. Näin on nyt viimeksi suunniteltu.
Silmä erottaa näitä vielä tässä vaiheessa.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.