154. Akaasiapuun alla 6

Nyt vähän miesnäkökulmia. Esa on piirtänyt tammikuussa 1986 isälleen elefantin puuhun ja kauniit sanat toiselle puolelle.

Niin, olkoon vuosi sinulle siunattu. Täytät nimipäivästä muutaman päivän päästä 40.

Saamme näihin aikoihin Veikon Vesa-veljeltä hauskan Rikantilan kouluun liittyvän kertomuksen. Sen on kirjoittanut Veikon sisko Leena. Kertomus on kuultu elämän aikana varmaan moneen kertaan. Tarina kuvaa Mailan faarin veljeä ja Leenan, Veikon ja Vesan isoisää. Ja tietysti myös Leilan ja Laimin.

Kirjoituksessa mainittu opettaja Anelma Aro oli Veikon serkun Eero Aron puoliso. Sieltä Huhtalasta, muistattehan, naapurista, josta saitte lämmintä maitoa ja pullaa, te Outi ja Esa. Ja niin ystävällisiä sanoja ja huomaamista, ettei missään. Sanojen sanoja oli Martta Aro, isoisänne Martin sisko.

Seuraava näkökulma tulee Suomesta. Timo ja Junnu ovat molemmat ekaluokkalaisia. He ovat edelleen toistensa parhaita ystäviä, vaikka kumpikin on löytänyt lähistöltä uusia ystäviä. Ainakin Timo kulkee kavereittensa kanssa pitkin kyliä ja savannia. Monenlaista tulee tehdyksi. Yksi kaikkein hienoimpia on, kun Timo, joka ei halua yleensä syödä, haluaa nykyisin valmistaa ruokaa ulkona. Se on hyvä, sillä ei ole mitään väliä, missä hän syö, kunhan saa menemään jotain alas. Yhtenä päivänä huomaan, että Jaredin harmaat hiukset ovat muuttuneet harmaista tummiksi. Tuula Heikkilä oli aiemmin kertonut, että lasten harmaat hiukset kertoivat vakavista puutostiloista. Lisään vaivihkaa lasten keskenään valmistamiin ruokiin monipuolisia ja ravitsevia aineksia. Jaredin hiuksista tulee täysin mustat.

Juhanan koulussa kiusataan. Kamalasti! Junnu ei ole tottunut sellaiseen. Se on varmaan sattunut. Kamalasti!

Minäkin saan kirjeen. Se on Pentiltä. Hän kertoo iloisesta yllätyksestä Turun torilla.

Viimeinen näkökulma tässä jaksossa.

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.