Aion loman aluksi järjestellä koulun. Sitten menen kuvaamaan ja haastattelemaan ihmisiä. Se on suurin kesälomaprojektini. Ja hauska. Kouluun en menisi enää. Ja voi, kirjanpitokin on vielä kesken. Kirjasin siihen 1.500.000 shillingin oston äsken. Ihan käteni vapisivat. Ostettiin kaksi taloa Nairobista. Näin rikkaita me ollaan, vaikka ajan myötä se kyllä vähentää Sleyn kustannuksia, se osto.
Hiukset puhuttavat. Outi lähettää minulle ohjeet Esan hiusten leikkauksesta. Hän myös suunnittelee ottaa kiharat ja raidat. Minä ehdotan, ettei hän laittaisi raitoja koulun vuoksi, ”laitetaan sitten Suomessa, jos ne silloin vielä ovat muodissa”. Esan niskassa kauniisti kaartuva hiuskiehkura on täytynyt leikata pois Esan määräyksestä. ”Oli vähällä, ettei Annukka purskahtanut itkuun, kun näki Esan ilman häntää. Myös Timo halusi luopua sivukiharoista, mutta taakse hän alkoi kasvattaa yhtä.
Meillä on kotona menossa kiltteyskampanja. ”Timo yrittää niin hirveesti olla kiltti, että oikein sydämestäni ottaa. Timo pitää myös kirjaa kunkin kiltteydestä. Jokainen saa sanoa omalta kohdaltaan, millainen on ollut. Rahaa saa, mitenkäs muuten, nyt 1 mk per päivä, jos on onnistunut olemaan päivän ajan omasta mielestään suht koht hyvin.” Minua hävettää tämä rahan antaminen, mutta muutakaan emme keksi houkuttimeksi. Minulla itselläni kiltteys ei riitä joka päivä täyteen markkaan asti.
Tästä alla olevasta kirjeestä näkyy, mitä olemme touhunneet koulussa. Onneksi olemme touhunneet, vaikka itse olen kulkenut jaksamisen rajoilla.
Käteeni osuu nippu Outin kirjeitä Kijabesta: ”Sitten maikka alkoi availeen äänestyspapruja ja oli ihan onnes muhun! Noloa! Se kilju hirveellä äänellä ’Good job Oudi’ ja mä yritin vajota tuoliini. Sen jälkeen yks tosi söpö kundi virnisteli mulle ja mä olisin halunnut vajota maan alle. Sekin sano ’Good job’ ja vielä nosti peukut pystyyn. Arvatkaa, mitä mä muistutin. Tomaattia! Mun pokka piti ja mä hymyilin oikeeta sun-smilea tai hammastahnahymyä.”
Me emme totu Outin poissaoloon. Timo sanoo: ”Nyt puuttuu joku. On jotain viassa. Ai juu, Outi. Se on hyvin vaikuttava henkilö meidän perheessä.”
Pentti lohduttaa kirjeessään: ”… olette kokeneet tämän päättymässä olevan jakson ”täytenä elämänä” ihan toisella tavalla, mitä täällä olisitte voineet kokea. Varmasti myös lapset ovat saaneet ihan mittaamattoman paljon sellaista, minkä arvoa he eivät itse koskaan voi punnita elämän rakentuessa eteenpäin. Se on hyvin totisen, ei siis kevyen, onnittelun aihe näin sivulliselta esiintuotuna. Niin teille kuin lapsille.”
Annukka on lähdössä juhlien jälkeen Suomeen. Juhlimme häntä. Meitä myöhemmin lähtijöitä ei niin huomattu, ja se on hyvä. Jäi itkut itkemättä. Ne juhlassa tulevat itkut, muita riitti yllin kyllin. Tykkään Annukasta ihan hirveästi. Suunnittelemme menevämme risteilyemänniksi jollekin laivalle.
Soimaan muistiinpanoissani itseäni kovasti, etten tule kaikkien kanssa toimeen. Ihmettelen, miten jaksoin Aulin kanssa ja jonkun muun en. Ihmettelen itseäni ja sitä, miten suru ja ikävä kumpuavat vasta nyt, koulun päättymisen jälkeen, vasta nyt kun ei raaskisi enää ketään vaivata puheilla Aulista.
Aatoksen kiertokirjeistä voimme lukea aina yhteenvetoja. Nyt hän kirjoittaa matkoistaan.
Alan jännittää, kun tulee tieto, että Veikko alkaisi kiertää Suomea Sleyn työntekijänä. Miten osaisin hoitaa suuren talon lämmityksen ja miten pärjäisin meidän huonon automme kanssa? Auto kuitenkin annetaan Esalle nimipäivälahjaksi, joten tulossa olisi siis uusi, ei, ei uusi, mutta toinen, ehkä uudempi. Myös tulevan työn määrä kauhistaa. Tyhjä kotimme Eurajoella olisi siivottava perin pohjin, vaikka aloitettaisiinkin pian remontti. Hirvittää myös se, että jälleen kerran kaikki on vierasta. Sitä en osaa jännittää vielä, että kaikki olettavat meidän osaavan asua Eurajoella.
Lapsille on tilattu valmiiksi Eurajoelle National Geography ja TM ja tietenkin Aku Ankka.
Opettajaksi Matongon suomalaiseen peruskouluun Moniankussa on valittu Ruut Andersson, varkautelainen syntyjään.
***
Tykkään, kun luet tekstejäni. Muistot elämästäni ja elämäni käännekohdista ovat muistoja minun näkökulmastani. Jos haluat lisätä jotakin kirjoituksiini tai vastata kysymyksiini tai korjata hatarasti muistamiani asioita, otan viestisi mielelläni vastaan osoitteessa: irja.aroheinila@gmail.com. Myös Face-sivuilleni voi kirjoittaa ja kommentoida. Jos haluat liittyä WhatsApp-ryhmään, jossa ilmoitan uuden kirjoituksen syntymästä, anna WhatsApp-numerosi.