193. Veikon työn kuvia 1 Matongo 1981-1984 Synnytyssairaalaan vettä, koulun parakki ja Kibogon kirkko

Asuimme Matongossa synnytyssairaalan vieressä. Veikon tehtävänä oli hankkia vettä kirkolle lahjoitetulle kuivalle rinnetontille. Paradoksaalisesti synnytyssairaalan päädyssä olivat, ja ehkä edelleen ovat, sanat Raamatusta: ”Jokainen, jolla on jano, tulkoon veden äärelle.”
Meitä nauratti mielikuva vedettömästä mäestä, vaikka tietenkin ymmärsimme raamatullisen kielikuvan.
Vesitankki on tyhjä. Viemärit tukossa.
Veikon tehtävänä oli hankkia vettä Matongon mäelle. Tärkeimpiin kohteisiin kuului synnytyssairaala. Sinne ei ollut tullut vettä hanoista enää aikoihin ja niin sairaala oli pitänyt sulkea.
Muistan niin hyvin, kun Veikon ensimmäinen lähetystyöntekijänä tekemä tehtävä oli kaivaa terveyssiteitä viemäreistä. Tässä kuvassa Veikko keikkuu tikapuilla ja tarkistaa sadevesitankin tilanteen. Sinne pumpataan vettä Sondu-joesta.
Hiekkakasojen ja kaivettujen ojien mukana tuli hiekkakirppuja. Auts! Varpaan kynsien vierestä niitä oli ikävä kaivaa.
Tässä valmistellaan vesisäiliön tekoa.
Vesisäiliön seinien valu menossa.
Matongon Pippurisairaala saa vettä, ehkä. Suomessa myytiin kenialaisista pippureista tehtyjä koruja tämän synnytyssairaalan hyväksi. Oli huimaa nähdä kyseinen sairaala ensimmäisen kerran, koska olin itsekin myynyt niitä koruja.
Saimme pari-kolme tuntia sähköä iltaisin. Kuvassa dieselgeneraattorista jakautuvat sähköjohdot. Lähetysaseman sisäistä sähköverkkoa. Asemalle tuli sähköt sen jälkeen, kun lähdimme sieltä pois eli noin vuonna 1984.
Nämä taimikuvat ovat meille mysteerikuvia. Arvelemme, että niitä kasvatettiin jossakin taimitarhalla. Joku suomea taitava paikallinen mies olisi näiden takana. Ainakin silloin kovasti pyrittiin istuttamaan puita. Matongon asema oli vihreä keidas.
Matongon yläaseman hirveän suuri tankki, joka oli koko ajan tyhjä. Ihmiset jättivät hanat auki ja vesi pääsi häviämään. Vesi tähän pumpattiin alhaalta joesta dieselmoottorilla käyvällä pumpulla, mutta sitä ei pystytty millään täyttämään. Oikeanpuoleiseen pieneen vesi kerätään katolta.
Kolmekymppinen on saanut ajella autolla. Hän on käynyt ostamassa säiliön Kisumusta ja rakentanut sen ympärille tukikehikon, jotta säiliö pysyy erittäin möykkyisellä tiellä paikallaan.
Kisumusta on hankittu sekä kas kertaa kakkoset että vanerit ja laudat myös. Parakista yritettiin kaksoisseinällä tehdä lämpöä hylkivä. Ilmatila jätettiin väliin.
Parakki on valmis. Olemme saaneet jopa ikkunat ja ilmanvaihtoluukun. Innokas opettaja ja hänen puolisonsa huokaavat helpotuksesta. Matongon suomalainen peruskoulu on siirtynyt saunan pukuhuoneesta ja yksityisasuntojen olohuoneista omaan koulurakennukseen. Mikä tuo hiekka takana on?
Koulun oveen on pitänyt oikein nojata. Omistajan elkeet. Sade on jo hakannut seinän alaosaan jälkensä.
Tämä on huono kuvana, mutta meille se kertoo paljon. Isä ja poika. Veikko piirtää rakennuspiirustuksia. Pöydällä on hakaviivain, jolla otetaan kiinni pöydän kulmasta ja vedetään suora viiva. Piirustuspaperi on kiinnitetty teipillä pöytään, jotta se pysyy paikoillaan, kun hommaa tehdään. Timo seuraa isän jälkiä.
Tällä hetkellä 1.8.22 tilanne jatkuu samana. Veikko kiipeää heti, kun nämä kuvat on katseltu vuohelan katolle pellejä laittamaan. Timo päristelee valtavaa hirsitaloa Hirsitikan Ateljeessa.
Miksi nurkassa on valtavat melat? Pöydällä ei ole kahvinkeitin, vaan paperirulla.
Kibogon kirkon perustuksia kaivetaan. Kattotuolit on tuotu valmiina kannustukseksi siitä, että ylös päästään. Myös siksi, ettei irrallaan olevia lautoja päästä varastamaan.
Tiilejä on valmiina.
Kirkon lattia on valettu. Kulmaraudat on jo pystyssä. Epäilemme, että takana on vanha kirkko.
Joihinkin tiileihin tehdään ristin muoto. Miten?
Tämä kuva kertoo, miten risti tehdään. Tässä mies on ottamassa ristin muotoista muottia kehikosta pois. Se on aseteltu keskelle ylemmässä kuvassa näkyvien palikoiden avulla. Betonilaasti on kaadettu (ängetty, sanoi Veikko) tyhjiksi jääneisiin kohtiin.
Betonimassa tiivistetään nuijalla. Kuva väärinpäin.
Veikko käy tekemässä muitakin taloja. Vai onko tämä sittenkin sakaristo? Pykämä suorakaiteen muotoiseen kirkkoon.
Veikko tunnistaa, ettei kyseessä ole edellä kerrottu kirkko, koska kulmaraudat puuttuvat. Tai sitten se on sakaristo.
Tässä on kirkko. Alttariseinä ulkoa päin. Tähän seinään tehdään kolme ristiä. Kirkko saa nimekseen Ristin kirkko.
Vesi on kaikkialla ongelma, varsinkin näin kuivalla savannilla. Kirkon tunnistaa Ristin kirkoksi, koska ristitiilet, tuuletukseen tarkoitetut, näkyvät.
Timon valkoinen pää näkyy lavalla. Hän näyttää katselevan muita lapsia. Esakin näkyy olevan mukana, punainen paita yllään.
Veden kanssa plutraamista Veikolla.
Naiset hakevat talousvettä, kun sitä kerran on tuotu.
Työnjohtajat
Samalla kun tehdään seinää, valetaan tukiteräkset paikoilleen. Käsin sahatut valulaudat on tuotu Matongosta. Vasemmalla käsin sahattuja, oikealla kaupasta ostettuja, paitsi yksi.
Vasemmalla näkyy sakasti. Tuttu auto. Sillä kuljettiin ja sillä kuljetettiin milloin mitäkin.
Kibogon kirkko on saanut katon ja nyt on ristin kiinnittämisen vuoro. Pasi Suvanto kuvassa.
Älä nyt vaan putoa, hyvä mies. Ihan on kuin Aatos kurkistaisi auton ovesta.
Risti painaa todella paljon. Tarvitaan Veikon luovia kykyjä, jotta risti saadaan paikalleen.
Risti nostetaan katolle.
Autolla työnnetään risti oikeaan kohtaan katolla ja solautetaan sille tehtyyn koloon.
Kibogon kirkko on valmis. Aatos avaa ovea. Hänen oikealla puolellaan on Jaakko Lounela. Veikko pyhäpuvussaan.
Kirkkokansaa, luo-heimoon kuuluvia.
Kirkon vihkiäisjuhlassa vas. Leena, Marjatta, Irja, Pasi. Muut ovat unohtuneet tuntemattomiksi.
Kirkon johtaja Momanyi puhuu ja joku toinen pappi tulkitsee hänen swahilinkielisen puheensa luoksi.
Kuorolaisia
Teltassa syötiin suolisoppaa. Juhlaruokaa.
Pastori, luterilaisen kirkon johtaja Momanyi rakentaa itselleen kotia. Tässä hän vaihtaa mullikalleen ruohonsyöntipaikkaa, koska on riimunaru kädessä.

Tykkään, kun luet tekstejäni. Muistot elämästäni ja elämäni käännekohdista ovat muistoja minun näkökulmastani. Jos haluat lisätä jotakin kirjoituksiini tai vastata kysymyksiini tai korjata hatarasti muistamiani asioita, otan viestisi mielelläni vastaan osoitteessa: irja.aroheinila@gmail.com. Myös Face-sivuilleni voi kirjoittaa ja kommentoida. Jos haluat liittyä WhatsApp-ryhmään, jossa ilmoitan uuden kirjoituksen syntymästä, anna WhatsApp-numerosi.

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.