Kimbilio-koti Tansaniaan

Tansanian Morogoroon rakennetaan turvakoti naisille. Hankkeen takana on Lempäälän NMKY. Suojelijana piispa Jacob Moreto.

Tämän sivun alaosassa on tarnoita naisten elämästä Tansaniassa.

Turvakodista saat mielikuvaa, kun klikkaat seuraavasta: Videovalmis

Koko 46 miljoonaisen kansan keskuudessa on vain yksi turvakoti. Se on Dar Es Salaamissa. Turvapaikoista on huutava puute.

Tilitiedot:
Lempäälän NMKY/Kimbilio
FI19 5228 0320 0859 00
Viite: Kimbilio

Tule mukaan rakentamaan Kimbilio-kotia!
Kysy lisää irja.aro-heinila()artboxirja.net

Lisätietoja www.kimbilio.fi
ja Kimbilion FB-sivut

Kuvassa alla Ruth Mmari ja Irja Aro-Heinilä, joiden pitkäaikaista unelmaa nyt toteutetaan.

Jos olet kiinnostunut asiasta, ota yhteys Irja Aro-Heinilään

irja.aro-heinila@artboxirja.net

 

Naisten tarinoita Tansaniasta

Tabian tarina

Tansanialainen  Tabia (13) oli alakoulun viimeisellä luokalla. Opettaja kiitteli häntä ja tuli
usein hänen lähelleen. Tabia puolestaan tahtoi miellyttää opettajaa, totta kai.
Hän opiskeli ahkerasti, menestyi hyvin, sai mainioita pisteitä kokeista.

Opettaja otti tavakseen kutsua Tabian lähelleen luokan eteen. Toisinaan hän pyysi Tabiaa
viemään kirjat luokkaan tai palauttamaan ne opettajanhuoneeseen. Näin opettajan
ja oppilaan välille syntyi hyvä ja luottamuksellinen yhteys. Joskus opettaja
lähetti Tabian ostamaan vettä, tyttö sai pitää loput rahat. Tyttö sai
opettajaltaan muitakin lahjoja, kuten puhelimen. Kotona ihmeteltiin kaunista
kännykkää. Vastaus oli helppo: ”Ystävän känny lainassa.” Kenenkään mieleen ei
edes juolahtanut, että kyse on miehestä ystävänä, saati opettajasta.

Ja niin tulee päivä, jolloin ei ole koulua. Tabia sanoo lähtevänsä
ystävänsä Anan luokse viemään unohtuneen kirjan. Opettaja tapaa oppilaansa
tiellä, hän ostaa tytölle limsaa. Mennään baariin, istutaan yhdessä, jutellaan,
nauretaan, syödään hyvin. Illan pimetessä he tekevät sen, mikä on ollut
opettajan mielessä jo kauan. Tabia ei ole tajunnut mitään.

Ja niin Tabia tulee raskaaksi. Opettaja kieltää isyytensä. Vanhemmat eivät halua
lasta eivätkä lapsenlasta kotiin. Tabia ei voi jatkaa enää koulussa. Opettaja
voi.

Tabia joutuu kadulle.

Juuri tällaisille lapsille ja naisille Morogoron hiippakunnan lapsi- ja naistyön
johtaja Ruth Mmari suunnittelee turvakotia. Tansaniassa niistä on huutava
puute. Koko maassa on vain yksi turvakoti. Kääntymyksen kokeneita rahaa
lahjoittavia sakkeuksia on vaikea löytää. Naisten keräämät 3000 tiiltä eivät
riitä edes perustuksiin.

Lapset veivät kaiken

Tansanian ev. lut. kirkon pastorin vaimo kuoli. Seurakuntalaiset olivat huolissaan
papista ja hänen kuudesta pienestä lapsestaan.

Seurakunnan vanhimmat etsivät hänelle uuden vaimon. Tämä nainen ei ollut ajatellut solmia avioliittoa, ei ainakaan vielä, mutta suostui lopulta.

Naimakauppa onnistui hienosti. Kaikki iloitsivat kun näkivät, miten mies ja vaimo pitivät
toisistaan. Uusi äiti huolehti lapset, kasvatti ja koulutti osin omilla
varoillaan.

Sitten mies kuoli. Ihmiset kiiruhtivat pastorin kotiin tansanialaisen tavan mukaisesti
jotakin pientä tavaraa mukanaan: kangas, sokeripussi, voidepurkki jne. Väkeä
oli paljon. Lahjoja kertyi.

Kun vierasvirta muutaman päivän jälkeen vähän laantui, nainen päätti voidella
ihonsa juuri saadulla, hyväntuoksuisella voiteella. Hän meni huoneeseensa
hakemaan sitä. Hän etsi kaikkialta. Lopulta äiti kysyi tyttäreltä. Tämä
vastasi: ”Minä otin sen purkin. Kaikki lahjat kuuluvat nyt meille. Sinä et
olisi saanut niitä, jos isämme ei olisi kuollut. Ja kun isä ei kerran enää elä,
kaikki tämän talon tavarat kuuluvat nyt meille, hänen lapsilleen.”

Leski oli kauhuissaan. Hänellä oli aina ollut hyvät välit miehensä lapsiin. Nyt nämä
nuoret ihmiset sanoivat hänelle: ”Tulit tänne isän vuoksi. Nyt isä on kuollut.
Sinulla ei ole enää mitään tekemistä täällä.”

Nainen ajettiin pois kotoaan. Hänen oli aloitettava elämänsä tyhjästä jossakin
syrjäkylällä.

”Vain ne naiset, jotka osaavat ja tietävät oikeuksistaan ja joilla on rahaa tarpeeksi,
voivat etsiä korvausta oikeudessa”, sanoo Morogoron hiippakunnan nais- ja
lapsityön johtaja Ruth Mmari hiljaisella äänellä. ”Tämä nainen oli käyttänyt
kaikki rahansa lasten kouluttamiseen. Nyt samat lapset riistivät häneltä
kaiken.” Ruth ei voinut tehdä mitään lesken auttamiseksi, ei muuta kuin
kuunnella. Sitä hän suree.

Väkivallan uhan alla ja monenlaisen riiston keskellä naisten selviytymiskeinona on ollut
alistuminen. Nykyään Ruth Mmari kulkee laajan hiippakuntansa kylissä ja
kaupungeissa opettamassa naisia varjelemaan omaa elämäänsä.

Työ on hidasta ja hankalaa monista syistä. Naisten oikeuksista tietämätön kulttuuri
muuttuu hyvin hitaasti tietäväksi. Kouluttajallakaan ei ole tarpeeksi koulutusta.
Kaiken lisäksi hänellä ei ole varoja työhön.

Liikkuminen kaukaisiin savannikyliin vaatii Morogoron hiippakunnan nais- ja lapsityön
johtajalta sitkeitä järjestelyjä pelkästään kulkuvälineen saamiseksi.

 

Ruth Mmari

Pieni sitkeä nainen
rahaton nainen
johtajanainen
Jumalaa palvova nainen
koluaa savannin ääret
kutsuu ja kysyy
vaatii ja kysyy
vaatii kymmentä naista
kymmentä rohkeaa naista
sanomaan ääneen
miltä se tuntuu
miltä se oikein tuntuu
kun sidotaan nainen
ja silvotaan nainen
leikataan naiselta ilo
ilo ja kiihko
rakastaa toista

Nousee kymmenen rohkeaa naista
ja kertoo
selittää kaiken
sen kaiken
kun muuttuu maaksi
ja
tuntee terien viillot
arpisen kamaran jäljet
kipeät kylvöt
ja
elämään työntyvän lapsen,
joka aukaisee naisen
aukaisee maaemon niin
että elämä kuolee

Selittää kaiken
kun heitetään kuumalle hiekalle nainen
piikkisten aitojen taakse
savannin nainen
pedoille ruoaksi
mitätön nainen
naapurin uljas nainen

Kymmenen vihaista naista
kärjessä kutsujanainen
tuo vihainen joukko
anoo ja pyytää
lupaa pyytää piispan luokse
ja palaa kotiin
johtajamiesten luokse ja palaa kotiin
kerran vielä ja aina vain korkeammalle

Avautuu
miehelle jälleen ja huutaa kivusta
huutaa ja kertoo
antaa kaikkien kuulla
miten on naisella silloin
kun viilletty ruumis itkee
ja hamuaa rakkauden ääreen
kuumien lähteiden luokse

Siinä he ovat
kalvenneet johtajamiehet
sadat lihavat kuuluisat miehet
ja pieni urhea nainen
kymmenen naisen kärjessä

Ja kuulijajoukossa vanhus
horjuva kuiva nainen
nousee ja sanoo
sanoo viimeisen sanan
vapisten sanoo sanan:

Ennen vastustustin teitä
vastustin tähän asti
pyydän nyt
älkää jättäkö meitä
meitä pilalle mädäntyneitä
kovia väsyneitä
Jakakaa meille Jumalan sana
elämän sana
savannin naiselle elämän sana.

 

Kuolleen makaaminen

Tansanialainen pikku perhe asui tien varrella sijaitsevassa virkeässä kylässä. Lapset Juma (7) ja Fatuma (5) juoksentelivat pihamailla muiden lasten kanssa. Eräänä päivänä mies
tuotiin työpaikalta kotiin kovassa kuumeessa. Isän kunto heikkeni nopeasti.
Mikään lääke ei auttanut. Nuori isä kuoli.

Ruumis vietiin eteläiseen Tansaniaan. Siellä oli miehen syntymäkoti. Hautajaisten
valmistelun aikana vaimo kutsuttiin huoneeseen, jossa ruumis oli.

Hänen käskettiin riisuutua ja maata miehensä. Tämä tuntui naisesta aivan liian
kauhealta. Hän ei ollut ikinä kuullut mistään vastaavasta, eri heimoa kun oli.

Vanhat naiset, jotka valvoivat tilaisuutta sanoivat hänelle, että muuta mahdollisuutta
naisella ei ollut kuin totella. Muutoin hän ja lapset kuolisivat.

Nainen pelkäsi suvun naisia. Hän uskoi, että kuoleman kirous toteutuisi, jos hän ei
suostuisi tekemään perinteen vaatimusten mukaan. Naista uhkailtiin myös sillä,
että hän ei saisi enää uutta miestä, jos kieltäytyisi vaaditusta teosta.

Vanhojen naisten takana perinnäistapoja vaatimassa oli vanhojen miesten joukko. Heidän
valtansa oli suuri. Pieni nainen oli mitätön heidän edessään.

Hautajaisten jälkeen nuori leskinainen kiiruhti tuskaisena Morogoron hiippakunnan naistyön johtajan luokse ja kysyi hädissään, pääseekö hän enää taivaaseen näin kauhean
teon tehtyään.

Ruth Mmari päätti silloin, että naisille tulee rakentaa turvakoti, jonne he voisivat
paeta. Sen suojissa naiset voisivat pohtia elämäänsä ja etsiä ratkaisua
tulehtuneeseen tilanteeseen turvallisen ihmisen avustuksella.

Rakennushanke alkoi, jäi jumiin, virkosi jälleen, etenee. Hitaasti. Mutta: jonakin päivänä
talo on pystyssä.

Naisten oikeuksia etsittäessä muutoksen prosessin osaamista voidaan tasata ja sitä myös
tasataan. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran tekemässä työssä on koulutettu
naisia, jotka ovat nyt upeita naisjohtajia eri puolilla Tansaniaa. Nyt nämä
naiset tekevät hienoa työtä naisten parissa, ja ei vain kristittyjen naisten.

Kertomukset ja runon on kirjoittanut Irja Aro-Heinilä

Kommentointi on suljettu.