253. Veikon joulukirje 17.11.1997

Hikoilen toimistossa

Syksyn mittaan olen järjestänyt pääsykokeita opiskelijoille, jotka haluavat opiskella kirkon keskikouluissa tai lukioissa. Valtio ei pysty opetustointa kaikilta osin tekemään. Kirkon kouluilla on hyvä maine. Niissä opetetaan, opettajat tulevat tunneille ja nuorisosta välitetään. Koulut ovat myös turvallisia, niissä saa ruokaa ja terveydenhoito on järjestetty. Jumalanpalvelus on paras tiedotuskanava kouluun pyrkiville, varmin ja halvin.

Jokaiseen kouluun haetaan erikseen ja jokaisessa hakukäytäntö on erilainen. Nuorilla ja heidän vanhemmillaan on tosi kova työ päästä selville koulutuspaikoista ja hankkia kansakoulun rehtorin ja oman seurakunnan papin suositus päästäkseen kouluun pyrkivien listalle. Jotkut nuoret käyvät viisissä kokeissa, hankkivat kymmenen passikuvaa päästäkseen opiskelemaan sisäoppilaitokseen. Kouluissa on sähkövalot ja niissä voi tehdä läksyjä myös illalla. Kotona maaseudulla eletään kynttilän ja myrskylyhdyn valossa, joten lukeminen ei oikein onnistu. Se on yksi syy tulosten heikkouteen päiväkouluissa.

Timpurin kutsu

Pöydällä on kirkon piirustukset. Rakennustyö jäi kesken, kun rahat käytettiin parempaan tarkoitukseen. Nyt on saatu rahoja ja minun tehtäväni olisi laskea, mihin asti päästään ja mitä kannattaa tehdä. Tulen valvomaan tarkasti rahojen käytön. Seurakunnan pappi esitteli minulle urakoitsijan, joka osaa lukea piirustuksia. Neuvottelin hänen kanssaan kerran, ensivaikutelma oli ihan hyvä.

Mistä löytäisin sen tingin

Markkinatalous on tuonut tavarat kauppoihin. Ihmisten päällimmäisiä kysymyksiä on, mistä saada raha kaiken tarpeellisen ostamiseen. Ulkopuolisena tähän yhteiskuntaan tulleena näkijänä olen pitänyt luentoja tingeistä, joilla voisi saada lisätuloja. Ne, jotka eivät elä täysin kädestä suuhun, hoitavat kaupungissa lehmiä, kanoja, sikoja, hanhia ja viljelevät jossakin kauempana olevaa maatilkkua. Äidit tekevät munkkeja kodeissaan hiilikeittimillä, lapset myyvät munkit kaduilla ja teiden varsilla. Pieniä kioskikojuja on lähes kaikkialla. Nuoret miehet paahtavat hiilillä maissia pölyisten katujen varsilla. Linja autojen pysäkeillä parveilee kymmenittäin banaanien, pähkinöiden, kananmunien ja lihapiirakoiden myyjiä. Katujen varsilla on tarjolla kenkiä, vaatteita, kännyköitä, eläviä kanoja, radioita, kelloja, muovivateja, tynnyreitä ja polkupyöriä.

Täällä lähes jokainen joutuu turvautumaan lisätuloihin, jotta saisi särpimensä Hyvin harvat saavat palkkansa ajallaan. Ihmiset eivät jätä työpaikkaansa, vaikka eivät saa palkkaa. Työtahti vain hidastuu niin olemattomaksi, ettei katetuottoa synny ja siksi moni tehdas joudutaan sulkemaan. Minusta täällä ei ajatella koko kansakunnan etua, vaan kukin nylkee tuottoa kaikkialta, mistä sitä on saatavilla, julkisuudelta salaa, laillisia ja laittomia keinoja käyttäen.

Kutsu

Jumalanpalveluksessa ihmiset istuvat kaksikin tuntia hievahtamatta paikallaan. Ihmiset haluavat kuulla sananjulistusta, he käyvät kirkossa, he ovat uskovaisia. Lähetystyön kannalta haastavin kutsu meidän lähettien ja myös kirkon johdon taholta tulee masaiden parista. He ovat työlle avoimia. Terveydenhuolto koulutus- ja julistustyö mittavassa määrin on vasta alkamassa. Monet masaista ovat vielä liikkuvaa väkeä. Karja määrittää masaiden elämää. Eläimillä on oltava jatkuvasti ruohoa. Suurelta osalta masait asuvat paikallaan, mutta miehet kulkevat kymmenien kilometrien päässä eläinten ruoho ja juomapaikoilla.

Liikkuvan väestön saaminen jumalanpalveluksiin on hankalaa. Naiset, lapset sekä vanhukset osallistuvat niihin. Lapsi- ja nuorisokuorot laulavat häkellyttävän hienosti itse sovittamiaan ja sanoittamiaan perinteisiä ketjulauluja. Tarvitsemme Suomesta tai muualta innokkaita ihmisiä, joilla olisi halua elää karjapaimenten kulttuurin keskellä.”

***

Tykkään, kun luet tekstejäni. Muistot elämästäni ja elämäni käännekohdista ovat muistoja minun näkökulmastani. Jos haluat lisätä jotakin kirjoituksiini tai vastata kysymyksiini tai korjata hatarasti muistamiani asioita, otan viestisi mielelläni vastaan osoitteessa: irja.aroheinila@gmail.com. Myös Face-sivuilleni voi kirjoittaa ja kommentoida. Jos haluat liittyä WhatsApp-ryhmään, jossa ilmoitan uuden kirjoituksen syntymästä, anna WhatsApp-numerosi minulle.

Kategoriat: Ei kategoriaa | Jätä kommentti