Tämä luku on sinulle, Timo.
Timo lähettää ensimmäisen pudonneen hampaansa kummeilleen Mirjalle ja Askolle. Ja Mirja kiittää siitä. He ovat oikein ”otettuja”, kun Timo on raaskinut lähettää sen heille. Timo oppi nopeasti kirjoittamaan ja lukemaan, vain kaksi kuukautta siihen kuluu, vaikka hän ei ole ennen koulua ollut siihen yhtään innostunut.
Timo sanoo: ”Ensimmäinen ihminen on synnyttänyt seuraavan ja se taas seuraavan. Sää oot siitä yhdestä samasta jonosta ja määkin oon. (Timo 7 v.)
Sivelen ja kutittelen sulalla sairasta Timoa.
Timo: ”Miten Paula laittaa meille kaikkea tällaista kivaa? (Olimme saaneet joululiinat Paulalta.)
Esa: ”Se näkee koulun vuoksi paljon vaivaa ja tekee sinne kaikkea hirveen hauskaa.”
Timo: ”Ja sitten se tekee kasveista ruokaakin.”
Esa: ”Se on aika harvinainen täti.”
Timo: ”Muistako sen kukkasalaatin?”
Muistamme kyllä ja Timo jatkaa: ”Se antaa kaikkia hassuja nimiä. Tepsutus on yhtä kuin Tepastus.” (Tepastus on Paulan kesäpaikka.)
Jonakin päivänä Timo kuumehoureisena: ”Aikuisena on elämässä enemmän vaikeuksia. En halua armeijaan. Tarviiko erota vanhemmista? Elämässä on kauheesti huolia. Eihän tulla tänne enää. En haluaisi elää. Jos ei olisi mitään. Ei voi olla niin. On pakko olla aukko ja siinä elämää.”
Joulu lähestyy. Timo haaveilee seuraavasti.
Sellainen oli Timon vuosi 1985.