147. Joulu 1985

7.11. alkaen on jo pidetty joululahjavalvojaisia. Koulu päättyy 5.12. Suomen itsenäisyyspäivänä menemme suurlähettilään vastaanotolle Nairobiin. Saamme matkalta (matkan yksityiskohdat tarkasti sovittuna) Raisiosta vieraan. Kirjoitan 2.12., että Maire  60 v. lukee Pentti Kainosen kirjaa Älä eksy. On niin pimeää, että näkee tuskin mitään, mutta pian sähköä tuottava generaattori käynnistetään ja saamme valoa kolme tuntia.

”Pimeä ei haittaa, pimeä tämä maailma kuitenkin on, kaikessa merkityksessä. Epäoikeudenmukaisuudet ympärilläni sen kuin kasvavat tai sitten näen ne paremmin ja epätoivo saa aina vain lisää alaa niin omassa kuin muiden mielessä. Ei ole mitään ulospääsyä epäoikeudenmukaisuuden ja riidan maailmassa. Eniten minuun sattuu lapsiin kohdistuva vääryys. Sitä olen nyt viimeksi nähnyt tässä lähellä ja peräti itkenyt.” Jaredin vuoksi. Jared oli hukannut kirjansa, varastettu. Ei auta, että antaa hänelle rahaa, pitäisi olla antaa kirja. Sophia-äiti poissa. Lapset keskenään, nuorin 2-3 vuotias. Mies käy joskus katsomassa Sophiaa. Annan Sophian perheelle kunnon joululahjan.

Tästä joulujuhlasta on kuvia myöhemmin. Avaan pari-kolme kansiota kaikkien katsottavaksi.
Koululaiset olivat kasvaneet jo aivan toisen näköisiksi. He olivat teinejä. Tuntui hävettävältä, että lehdessä oli käytetty vanhoja kuvia.
Keniassa Sirkka ja Tapio Kuula, me ja muita.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.